Voi voi ja nou nou. Ei ole paino juuri mennyt minneen, tai puntarini näyttää milloin alle 95 ja milloin yli 97....ota siitä selvää sitten mikä se paino on vai onko se puntari itse ihan sekaisin...?

 

Mutta oli aikanaan luvannut, että en valittelisi niin tästä tulee positiivipostaus no. 1  koska elämässä on kuitenkin paljon positiivista.

Pyöräilen töihin nykyisin niin usein kun voin. Matkaa on suuntaansa vajaa 10 kilometriä joka taittuu mummopyörälläni milloin 35 minuutissa, milloin 50 minuutissa. Etenkin töistä palatessa aika tuntuu menevän nopeaan, ja olen kotona paljon aiemmin kuin julkisilla olisin ollut.

Tiet kulkevat suuren osan matkaa puron vartta, peltojen poikki. Asustastakin on mutta hiljaista sellaista. Pääsen monasti liikkumaan ilman että näen juuri ketään, mitä nyt arkiaamuisin työmatkalaisia hienoissa tuulensuojatrikoovaatteissaan ja luksusvaihdemultitalentpyörillään. Minä köröttelen vaihteettomalla, itsemaalatulla mummoversiolla. Mutta liikkuu silläkin kun isoja mäkiä ei ole kuin pari.

Olen kokenut luonnonihmeitäkin. Yhtenä päivänä siili törmäsi eteeni, onneksi ehdin jarruttaa, toisena päivänä piskuinen hiiri oli juoksemassa tielle, mutta päättikin kääntyä ympäri. Toissapäivänä näin jo kaukaa kun punaturkkinen kissa oli jännittyneenä hyökkäysasennossa, nenä kohden ojanpiennarta. Taisin ajaa liian lujaa kun kissa vilkaisi sivulleen, huomasi minun tulevan ja teki hassunnäköisen hypyn kohden ojaa. Näinköhän sai saaliin kiinni vai ehtikö se karata kun suhahdin ohi juuri samaan aikaan.

Iltavuorojen jälkeen on vielä valoisaa, mutta aurinko on alkanut jo punertaa. Sitä katsellessa on hyvä mieli polkea.

Miten minusta tuli näin paksu? Olin pikkutyttönä melkoien rimpula, söin kuulema kuin lintu ja harrastin tanssia, jossain vaiheessa kävin tanssitreeneissä kuusikin kertaa viikossa, joskus kahdella tunnilla putkeen. Haaveilin tanssijan urasta ja lukion aikaan tutkin miten teatterikoulun tanssilinjalle voisi hakea.

Koulussa olin lähes ensimmäisestä luokasta lähtien koulukiusattu. Kai siinä vain käy niin, että joku joutuu muiden silmätikuksi syystä tai toisesta ja meidän luokallamme se olin minä. Ala-aste oli melkoista helvettiä suurimmasi osaksi. Jopa paras kaverini ennen kouluaikaa, joka oli luokallani, kääntyi minua vastaan. Jo silloin löysin herkut ja aloin syödä suruuni. Yläasteella löysin uusia kavereita ja jaksoin vähän paremmin ja 15 vuotiaana innostuin uudelleen tanssista. Sitten jossain vaiheessa jäin kai erilaisuuttani taas kaveripiirin ulkopuolelle. Jossain vaiheessa lukion viimeisellä mässäsin jo melko huolella etenkin kirjoituksiin lukiessa. Painoa kertyi pikkuhiljaa. Opiskelu aikaan oli ennemmin tapa kuin poikkeus syödä suklaata päivittäin ja jossain vaiheessa sipsit ja muut herkut tulivat mukaan, etenkin kun valmistumisen jälkeen pääsin työelämään.

Minulla ei koskaan ollut näinä vuosina parisuhdetta ja niinpä omalla kohdallani jotenkin koen että sen puutetta korvasin ruoalla. Sillä oleskellessani ulkomailla ja päätyessäni yhteen suhteeseen syömiseni muuttui huomattavasti. En ahminut enkä syönyt juurikaan ylimääräisä herkkuja vaan ihan normaalisti.

Yksi ongelmani on toki ollut myös se, että söin aina piilossa, häveten. Heitin suklaa ja sipsikääreet pois samantien ettei kukaan vain näkisi. Piilottelin niitä lapsena kaappeihin. Kävin usemassa eri kaupassa, etteivät kassantädit muistaisi minua ja ostamiani herkkuja.

Koen, että olen myös aiheuttanut itselleni jonkinlaisen riippuvaisuuden tai vain tavan josta on vaikea päästä eroon. Nyttemin voin henkisesti hyvin, mutta ahmimisesta ei pääsekään niin helposti eroon. Tuntuu, että vaikken ole aikonutkaan ostaa mitään tulee pussi karkkia tai sipsiä helposti päätymään kassiin ja sitten syön ne nopeasti pois etten söisi joka päivä. Ja sitten seuraavana päivänä haen vain lisää. Ja jos jossain on herkkuja tarjolla en osaa kieltäytyä  Nytkin olen hyvin pärjännyt viikon ilman mutta eilen mentyäni yövuoroon, ja siellä oli erään asiakkaan syntymäpäiväjuhlista jääneitä herkkuja en kyennyt niitä koko yötä vastustamaan. Ne ihan kuin huusivat kaapeista että tule hakemaan, voit sinä tämän kerran syödä. Ja niin minä söin. En kourakaupalla, mutta söin. Tänään on sitten taas kaduttanut.

Päiväruokani eivät useinkaan ole epäterveellisiä. En juuri perusta kermakastikkeista tai hampurilaisista, ostan mielellään täysjyvä pastaa ja riisiä, syön ruisleipää. Syön paöjon kasviksia sillä olen pääsääntöisesti kasvissyöjä. Siloin tällöin syön kalaa. Juusto tosin on ollut heikkouteni aina, juustohiiri tuhoaa helposti ison palan juustoa. Mutta on helpompi olla ostamatta juusto kiloa kuin juustonaksupussia...eli jos juustoa ei ole en sitä leivälleni kaipaakaan. Ainut einesheikkouteni jossain vaiheessa oli pakaste mozzarellapitsa joka vaan on hyvää... mutta kunhan onnistun kävelemään pakastealtaan ohi en niitäkään ikävöi.

En tiedä mitkä tekijät auttaisivat siinä, etten aina repsahtaisi vanhoihin pahoihin tapoihini Ne eivät ole ainoastaan tuoneet minulle painoa, vaan ovat mm. tuhonneet hampaani jotka ovat todella huonossa kunnossa. Syynä ehkä myös se, että hammaslääkäripelkoni ylittää kaikki mahdolliset muut pelkoni. JOs edes ajattelen hammaslääkäriä alan vapista, kylmä hiki valuu ja alan itkeä.

Siitä huolimatta repsahdan uudelleen ja uudelleen. Yleensä etenkin Suomessa ollessani mutta ilmeisesti nyttemin myös muualla sillä heti kun tuli suruja myös edellisen kerran ulkomailla asuessani repsahdin, Olen onnistunut parikin kertaa pudottaa painoa reilustikin mutta aina Suomessa ollessa se palaa korkojen kera.

Puhutaan hyvistä ruokatottumuksista, ajoista laadusta, hiilihydraateista ja niin edeleen. Kyllähän minä tiedän että terveellinen ruoka ja liikunta auttavat. Mutta millä pääsee eroon siitä kierteestä ja tavasta ettei hanki herkkuja tai hamua niitä heti kun niitä on tarjolla. Miten tottumuksesta että yövuorossa on mukana pussi karkkia pääsee eroon kun on MUKA kiva napostella. Tiedän ettei tarvitse tai kannata mutta teen niin siitä huolimatta.

Miten osaisin käydä kaupassa ilman että pantterit, geishapatukat ja juustonaksut eivät kutsuisi ostamaan? Eihän niitä tule syötyä jos niitä ei ole. Tuntuu, että olisi hyvä olla sokeri-rasvakoukussa olevien AA. Anonyymit Ahmatit. Ehkäpä 12 askeleen ohjelmalla pääsisi tästäkin eroon. Alkoholisteistakaan jotkut eivät voi koskaan ottaa kulaustakaan tai repsahtavat uudelleen Voikohan herkkujen kanssa olla samanlaista? Onko minun kohdallani apua vain totaalikieltäytymisestä. En kyllä niin toivo. Toivoisin vaan, että löytäisin sen keinon jolla aivoni lakkaisivat luulemasta että minun tekee mieli herkkuja. Koska jos niiden syömistä katuu, eihän niitä oikeasti tehnyt mieli. Aivot vaan huijasivat.

----

Paastojuomaa on tullut juotua kohta 7 päivää. Syömiset ovat olleet vähän niin ja näin Eilistä lukuunottamatta en ole kylläkään juuri herkkuja syönyt paria mehujäätä lukuunottamatta. NYt hain myös kaupasta yrttiteetä jolla sanotaan olevan piristävää vaikutusta, josko onnistuisin olemaan vaikka viikon ilman kahvia. Jostain syystä mieleni on tehnyt hurjasti ruisleipää joka ei sinänsä ole vaarallista mutta se taisi myös olla listalla niistä jutuista mitä ei saisi niin paljoa syödä tämän aikana. Vessassa tulee rampattua useaan kertaan. Kuurihan puhdistaa myös virtsaa joten ei ihme. Ja nestettä tulee veden ja tuon mehun kanssa juotua ainakin 3 litraa päivässä ja minun rakkoni ei koskaan ole ollut seurapiiritasoa joten kovin kauas vessasta ei voi mennä.

Ihan hyvällä mielellä. Yksi yövuoro vielä ja sitten onkin pari vapaata. Olen nyt koko viikon pyöräillyt töihin, matkaa on vajaa 10 km yhteen suuntaan. Vanhalla mummopyörälläni se ei ole kaikista helpointa mutta onneksi kovin montaa mäkeä ei matkalla ole. Kiloklubi tykkää kun liikun mutta pelkkä pyöräily ei kai riitä. Olen aikanaan joogannut viikoittain pari kertaa joten ehkä pitäisi käydä kertaamassa liikkeet ja alkaa pyöräilyn ohella tekemään vähän venytystä ja aurinkotervehdyksiä. Uimaan en ole ehtinyt kuumuudesta huolimatta mutta josko alkavalla viikolla.

Iloa kaikille :)

 

Niin se meni taas johannes. En ole aikoihin viettänyt sitä järvenrannalla. Useamman kerran olen ollut ulkomailla sekä ystäväni kotitalolla joka kylläkin sijaitsee "maalla" muttei järvenrannalla ja ne juhannukset ovat olleet kaveriporukalla alkoholia enemmän tai vähemmän nauttien. Nyt lähdin äitini kesäpaikkaan johon myös serkkuni tulivat. Meno oli rauhaisaa eikä lauantain sadekaan haitannut kun mukaan ottanut dekkari kyllä viihdytti. Ruokailutkin pysyivät yllättävää kyllä kohtuullisina kun kasvisnyyttejä, maissia ja salaatteja tuli nautittua. Toki muutama kasvisnakki ja lähtöpäivän lettukestit sekä raparperipiirakka muutaman kalorin sitä nostivatkin. Kotona odotti tänä aamuna yllätys kun paino oli kaikesta huolimatta edellisestä punnituksesta laskenut ja on nyt 95,8!

Päivät järvenrannalla sujuivat mukavasti turistessa, kokkoa poltellessa ja nauttien savusaunasta ja uimisesta.

Aloitin kesäjuhaln päättymisen kunniaksi myös mittailemaan vyötäröä ja muita paksuja kohtia koska niiden pienentymistä odotan enemmän kuin painon putoamista. Minulla tuntuu aina kertyvän kaikki reisiin ja pohkeisiin (toki muuannekin mutta ne häiritsevät). EN ole kuunaan pyysytynyt pitämään kivoja saappaita tai housuja kun ne aina kiristävät tai eivät mene vetoketjut kiinni. Niinpä vinkit näiden alueiden pienentämiseen otetaan ilolla vastaan!

Saman tien aloitin myös puhdistuskuurin. Ostin MethodDraine detox- kuurin joka kestää 20 päivää. Se ei varsinaisesti vaadi paastoa vaan juomaa juodaan normaalin ruokavalion ohella, toki kevyeen ruokavalioon kehoitetaan. Huomasin juuri etten saanut ohjevihkosta mukaan jossa kerrotaan suositeltavista/kielletyistä ruoka-aineista. Olen aikanaan vuosia sitten tämän tehnyt aiemminkin. En tee tätä pudottaakseni painoa vaan puhdistaakseni kroppaa. Viime viikolla taas ei tuntunut vatsa lainkaan toimivan ja sehän kertoo tukoksista ja ongelmista ruoansulatuksessa. Sain vuoden alussa erittäin pahan vatsataudin ulkomailla ollessani ja se paljastui madoiksi. Suomeen palattua tein uudet testit ja jotain parasiitteja, joskin "oireettomia", on yhä jäljellä. Otan kuurin siis myös siksi että josko nuokin kiusalliset vieraat vatsastani poistuisvat samalla kun muutkin kuona-aineet. Paljon tässä pitää nestettä juoda (detox juomaa 1,5 l ja lisäksi vettä mielellään saman verran).

Koitan siis seuraavat 20 päivää elellä keveästi juoden paljon nestettä. Muistelen että kahviakaan ei kuurin aikana saisi juoda, mutta en taida siihen kyetä. Lueskelin kuitenkin jotain keskustelupalstaa jossa joku sanoi, että himot herkkuihin katosivat tämän kuurin aikana joten josko se toisi jonkin pysyvän muutoksen?

Ja niin, tässä muuten samalla löysin netistä noita ohjeita. Kahvista tosiaan pitäisi luopua....voisikohan sen tehdä niin että juo kupin päivässä. Minulla nimittäin osuu taas ensi viikonloppuun yövuorot ja en tiedä miten niistä selviän jos en saa kahvia. Lisäksi maitotuotteita pitäisi välttää. Olen ottanut tavaksi tehdä aamuisin smoothieta johon käytän jogurttia joten taitaa sillekin olla tarvetta löytää korvaaja.

Joten kevyellä tiellä ollaan taas. Joskin huumoripläjäys tähän loppuun: äitin tuli juuri kylään mukanaan karjalanpiirakoita ja mansikkaviinerit. En kehtaa äitiä loukata joten onhan ne sitten syötävä. Taitaa olla illalla pyörälenkin paikka että viinerikalorit saa poistettua (kaloreita varmaan 400 ainakin....)

Huomasin muuten, että olin vahingossa poistanut kommentteja. Olin postannut kahdesti yhden tekstin ja tarkoituksena oli poistaa se jossa EI ole kommentteja ja poistin tietenkin väärän. Olen pahoillani. Kommentoikaa uudelleen kiitos että pääsen lukemaan juttujanne kun en ole vielä linkkejä muualle tallentanut, pitäisi alkaa tuonne sivuun kirjata uutta listaa kanssalaihtujista kun edelliseltä listalta ei kukaan enää näyttänyt bloggaavan.

Yövuorossa ollaan. Hommat hanskassa joten aikaa istua koneella. Lueskelin samalla myös Kiloklubista millaisia keinoja vuorotyöläiset ovat käyttäneet ruokailujen suhteen. Tänään olin reipas ja ostin yöevääksi vähän salaattia sekä rahkaa ja kiivejä (nam) ja viinirypäleitä. Pitää tosin myöntää että laukun pohjalle jäänyt suklaapatukka ja laku tulivat myös mukaan...saa nähdä syönkö vai heitänkö roskiin, vai jätänkö tuohon pöydälle jonkun muun syötäväksi.

Yleensä täällä yöllä olen koko ajan nälissäni. Tänään kuitenkin söin ennekuin lähdin (eli ennen klo 20) ja otin mukaan lounaalta jääneen salaatin mukaan enkä mennyt kauppaan hakemaan niitä nameja mitä yleensä tulee heräte ostoksena juuri ennen yövuoroa ostettua.

Nyt näitä öitä on tässä muutama valvottavana. Sitten juhannukseksi äiteen mökille. Siellä ei ole onneksi kauppaa lähellä joten kunhan en tule ostaneeksi liikoja herkkuja (eli makeaa) etukäteen ei ainakaan liikoja tule syöpöteltyä. Paitsi varmaan siideriä jonkun verran. Äitini ei onneksi ole mikään herkkusyöppö joten pahimmat houkutukset lienevät poissa. Ehkä joku mansikkakakku ja iltapäivä kahveille keksejä mutta muuten mennään varmaan aika keveällä linjalla. Itse en syö lihaa joten makkaratkin saavat olla rauhassa. keskityn varmaan kalaan ja salaattiin.

Olen muuten viimeaikoina nukkunut aika hyvin. Ihme kyllä. En ole kökkinyt tv:n äärellä viimeisiä poliisisarjoja tihrustaen vaan olen mennyt "ajoissa" nukkumaan ja jaksanut herätäkin ajoissa. Teen paljon iltavuoroja joten joskus nuo aamu-unet saattaisivat venyä mutta eivät viime aikoina. Tosin nykyisin asiaan vaikuttaa sekin, että usein aamuisin soittelen rakkaudelleni (nimettäköön hänet nyt täällä Kooksi). Koo ei asu täällä, vaan kaukana maailmalla joten skype on kovassa käytössä.

Koosta on ollut kyllä apuakin tässä kilojen pudotuksessa. Ei sillä, häntä ne kilot eivät haittaa lainkaan, mutta haluan hänet yllättää sillä että olen iloisempi ja reippaampi kun syksyllä seuraavan kerran tapaamme ja tietenkin että olen hiukan sorjampi ja mahdun mukavamman näköiseen mekkoon :)

Tekosyitä herkutteluun tuntuu riittävän. Alkaa jo hävettääkin kun jokainen blogikirjoitus kertoo, miten vaikeaa tämä on ja kuinka olen retkahtanut ties mihin makeaan. Mutta niin vain on. Nyt vielä sairastuin eikä tee mieli liikkua minnekään kun kuume kohoaa päälle 38 asteeseen joten mitäs sitä sitten tekisi muuta kun söisi ja nukkuisi tv:n ja kirjojen ohella.

Sitä ennen tekosyinä palvelivat niin juhlat kuin sitä seurannut krapula, yövuoro, junamatka ja riita rakkauden kanssa.

Onneksi kesä tuo muassaan sen, että erästä suurimmista herkuistani saa jo ihan kohtuu hintaan. Nimittäin MANSIKOITA. Voittaa kyllä karkit ja sipsit ja ehkä kaloreissa pääsee hiukan voitolle. Olisi kiva kuulla teiltä muilta, millä herkuilla juhlitte näin kesäisin? Jäätelöissäkin koitan pysytellä mehujäässä muttei se aina ihan onnistu. Josko sitä voisi itselleen sallia sen yhden herkun...voisiko?

Olen ajatellut hankkia Wii konsoliin Fit Plus pelin. En ole lenkkeilijä joten en tule juoksemaan, ja salikortitkin ovat kovin hintavia enkä tiedä tulisiko minun kroppaani hävetetessä lähdettyäkään sinne tiukkakroppaisten sekaan. Joten josko tuosta kotikonsolista voisi ottaa hyotyäkin irti ja alkaa sen avulla liikkua? Olen harkinnut myös pyöräilyä töihin, mutta pyöräni ei ole mikään maailman paras vaan koliseva mummopyörä joten en tiedä miten kauas tämä suuunnitelma kantaa. Ensi viikolla kokeilen kunhan paranen.

Josko tämä tästä. Yritän ihan oikeasti pitää lyhyemmän blogitauon ja kirjoitan ensi kerralla jotain positiivista koska ihan aikuisten oikeasti olen todellakin positiivinen luonne!