Ei tämä todellakaan helposti käy. Kesäkuuma, siideri ja jäätelö. Voiko niitä vastustaa? Kompensointi yrityksetkään eivät oikein ota onnistuakseen.

 Onko minulla ruokaan riippuvuussuhde? (On) Onko sokerista kieltäytyminen minulle ylitsepääsemättömän vaikeaa? (on) Onko liikkumaan lähteminen lähes mahdoton ajatus, vaikka jälkikäteen olo onkin hyvä? (Kyllä) MIksi en osaa kaupasta lähteä ilman litran jäätelöpakettia, vaikka kilo omenoita ja muita hedelmäherkkuja lähtisi halvemmalla ja tuottaisi vähemmän senttejä vyötärölle.

Niin monet kerrat olen yrittänyt. NIin monet kerrat olen onnistunutkin mutta aina kilot tulevat takaisin. Jossain vaiheessa valahdan takaisin vanhoihin tapoihin ja tottumuksiin ja saan karistamani kilot takaisin. Monasti olen aloittanut mukavan liikuntamuodon mutta kymmenen kerran kortista jää aina kertoja käyttämättä. Mihin se into oikein katkeaa ja katoaa? Onko taustalla jokin muukin kuin riippuvuus, onko kyseessä vain tapa josta on vaikea päästä eroon.

Mutta mikä taikakeino sen itsehillinän oikein saisi pysymään?? Mistähän huono itsehillintä juontaa? Aiemmin liitin sen yksinäisyyteen ja yritin kompensoida sitä tunnetta ruoalla, siinä ainakin lumemielessä onnistuen. Rakkauden puutteen unohtaa kun turruttaa itsensä sokerilla ja rasvalla. Nyt elämässäni on kuitenkin rakkautta, mutta silti tämä ei vain tunnu onnistuvan.

Tänään kävin keskustelua erään uuden tuttavuuden kanssa jolla on hieman samanmuotoisia ongelmia. Aiemmin pudotettu suuri kilomäärä oli tullut nopeasti takaisin ja nyt on taas uuden pudotuksen aika. Millä ne elintavat todella onnistuisi muuttamaan pysyvyksi? Onko pakko luopua kokonaan niin kuin esimerkiksi alkoholisti ja nikotinisti tekee. Olenko sokerinisti joka joutuu kokonaan jättämään huumeensa jotta onnistuu vai onko minulla mahdollisuus löytää tasapaino ruoan suhteen ja samalla saada terveytenikin kuntoon?

Tälläisiä kysymyksiä pyörii päässä parin epäonnistuneen päivän jälkeen...