En uskalla nousta vaa'alle. Olen retkahdellut niin huolella, että ottaa päähän ja kiukuttaa. En saa kasattua nyt itseäni en sitten millään. Joku vajaus taas elimistössä kun se huutaa sokeria, rasvaa ja suolaa ja päätä ihan särkee kun ei niitä syö. Pitäisi äkkiä alkaa liikkua, keksiä niitä suojakeinoja millä niitä herkkuja ei edes ostaisi. Silloinhan niitä ei tulisi syötyä. itse ne ostan ja itse ne syön. ****** (en kehtaa kirjoittaa mitä meinasin)

Harmittaa oma selkärangattomuus. Niinkin hyvillä mielin kuin se kaikki alkoikin. Ja nyt on taas viikonloppu ja juhlat tulossa. Taas sanon itselleni että no sitten juhlien jälkeen aloitan. Aloitankohan vaan.

En saisi epäillä itseäni. Negatiivisuus vetää puoleensa negatiivisuutta, positiivisuus positiivisuutta. Tämä on tosi kuin vesi.

Yritän, yritän ja romahdan taas.

Hankin käsiini taas kirjan Sokeripommi. Jotenkin luulen että tuo on yksi ongelmistani. Valitettavasti suvussa vielä kulkee diabetes joten kaikki riskit ovat ilmassa ja sokeririippuvuus altistaa minua vielä herkemmin. Luulisi jo siinä olevan riittävästi motivaatiota aloittaa tämä uuden elämän opettelu. Lainasimpa samalla muitakin elämäntapa ja ruokaoppaita. Katsotaan olisiko niistä motivaattoriksi. Katsoin myös sattumalta jotain uutta dietti ohjelmaa jossa anorektikko ja ylensyöjä vaihtavat dieettejä. Melko sairaita molemmat tavat ruokailla. Balanssin löytäminen onkin se avain ja tarkoitus. Ettei syö liikaa mutta ei liian vähääkään, eikä liian kevyesti. Terveellinen ruokavalio on tärkein. Jännä koe oli esim. se, että englantilaisessa aamiaisessa kananmunineen ja pekoneineen oli vähemmän kaloreita kuin vaikka myslissä, jogurtissa ja appelsiinimehussa. Pitäisi palata taas Kiloklubiin. Sen ravintopallot kertovat enemmän kuin mikään tuoteseloste !

No. After all..tomorrow is a new day.