Mikä siinä on, ettei saa itseään nyt mukaan tähän juttuun. Se kaikki hyvä tsemppi hups vain katosi kuin taikasauvan lyömällä. Kuka ilkeä haltija tuli ja karkoitti kaiken motivaation ja ajatuksen laihtumisesta.

Miten se voi olla, että pää ei seuraa jo tajuttuja asioita. Mieli huutaa suklaata ja suu sen syö. Kun pitäisi järjen äänen jo sanoa että se alennus rasia nektariineja olisi paljon maukkaampi kuin fazerinan uutuus maku ja keitetyt perunat ei vain halvempia vaan myös terveempiä kuin pussi raksuvia juustonaksuja. ettei jokiasen perjantain illallinen tarvitsisi olla suussasulavaa mozzarella pitsaa vaan että fetasalaatti pienellä palalla leipää mukana ajaisi ihan saman asian.

mitä ihmettä tähän nyt tarvitaan että pääsisi taas mukaan. suunnittelen hienoja mutta toteutuksen kanssa olisi toivomisen varaa.

miten voi katkaista vuosia jatkuneet tavat sokerista ja rasvasta riippuvaisuudesta ja ahmimisesta. miten sen voi katkaista?

pitäisi olla kai joku läskichätti missä joku viisas kertoisi. kun millekään terapeutillekaan tässä konkursissa ole varaa mennä.

kiukku. kiukku. kiukku.

näistä syistä en ole vaa'allekaan uskaltanut nousta. mutta kyllä Minä täältä vielä potkin ja kiukkuan ulos ja ylös. toivottavasti myös lenkille. enkä suklaakauppaan. minä vielä selviän voittajana. eikö?