Kirjoitin pitkän postauksen ja sitten se pum katosi ennenkuin olin tallentanut. Näitä läppärin iloja...

Mutta siis. Olin kirjoittamassa siitä, miten helposti sitä saakaan kaloriluvut suuriksi. Eilen oli ystäväni läksiäiset, ja söin siellä 5 keksiä, pähkinöitä ja pari palaa suklaata (sekä terveellistä salaattia), ja kun syötin ruoat Kiloklubiin hyppäsivät kaloriluvut taivaisiin. Suklaakeksit ovat ah niin taivaallisia mutta ah niin petollisia. Onneksi päivän muut syömiset olivat keveitä joten kokonaisuudessa ei jouduttu ihan tuomiolle mutta Kiloklubin pallerot huusivat punaisella. Oi miten rakastan Kiloklubin palleroita. Ruoan laatu on nimittäin minulle numero yksi, ennen kalorimääriä. Haluan syödä terveellisesti, joten on tärkeä tietää, että laatu on hyvä. Ja kun syö sitä laadukasta kohtuullisia määriä, pysyvät kaloritkin aisoissa.

Paastonjälkeinen elo on ollut makuelämyksiä. Miten hyvältä voikaan maistua näkkileipä becelillä. Myös annoskoko on pienentynyt kun vasta täyttyy nopeammin. Tein sen virheen kun menin yövuoroon, että söin ihan liikaa (salaattia, soijapihviä ja ruisleipää) ja tuli paha olo. Eilen sitten söinkin paljon paljon pienemmän annoksen ja olo oli hyvä. Paitsi ne herkut.

Ensi viikolla olen koulutuksessa ja pitkässä työputkessa sen päälle, joten vähän jännittää, miten tässä menee näiden ruokien kanssa, mutta eiköhän nyt kohtuudessa kuitenkin pysytä. Kahvista en päässyt eroon, vaikka niin suunnittelin, niin hyvältä se aamukahvi kuumalla maidolla maistuu. Mutta josko sitä saisi kohtuulliseksi sitä käyttöä. Koulutuksissa ja pitkissä työpäivissä on vain toisinaan hankala kieltäytyä...

Mutta tästä se lähtee pudottaminen taas. Ihanaa kun on hyvä sää ja voi käydä kävelyllä. Paitsi ei tänään kun pärskin limaa siihen malliin ja kurkkuakin kutittaa että flunssa koputtelee. Ensi viikolla ei ole varaa sairastaa joten tämä päivä menee peiton alla teetä juoden ja kirjaa lukien.