Olo on voimaantunut ja mahtava. Energinen ja iloinen. Paasto on ohi. Tosin tänään saa vaan juoda tiettyjä mehuja (raskaampia kuin tuo paaston aikana juotu), ja huomenna keittoa mutta sitten taas normiravinnolle.

Ihan alkuun pitää myöntää asia jota en tänne kehdannyt kirjoittaa. Tuona paastoa ennakoineena mässäsys ja ahmimiskautena olin lihonut muutaman kilon. Eli kun aloitin paaston painoinkin 94,5 kg. Se oli aika hurjaa ja surkeaa ja veti mielen matalaksi. En siis yhäkään ryhtynyt tälle kuurille varsinaisesti laihtuakseni, sillä se ei mielestäni ole paastojen ja puhdistuskuurien tarkoitus. Tarkoituksena oli motivoida itseäni sekä alkaa oikeasti ajatella mitä olen itselleni tekemässä. Sekä puhdistaa niitä vuosikausia sisälleni kertyneitä moskamääriä.

JA tänä aamuna painoni on...tadaa 89.6! Pääsin kuin pääsinkin alle 90 kiloon. Jos se pysyy, menen sunnuntaina leffaan. Jee. Ja vyötärö 105 cm!

Mutta helppoahan tuo paasto ei ollut kokonaisuudessaan. Viimeksi kun tein tämän kaksi vuotta sitten, en edes seurannut painon pudotusta. Olin tuolloin juuri laihunut sopivassa ajassa reilusti ja olin melko sinut kroppani kanssa. Olin palannut pitkältä ulkomaanreissulta ja iloinen kaikinpuolin. Reissussa tapaamani henkilö oli kuitenkin suositellut tätä puhdistusta, ja päätin, että kokeillaan nyt sitten. Olin lomalla ja vain pari viimeistä päivää olin töissä. Pidin paastoa silloin 14 päivää.

Tällä kertaa mieliteot ja ruoka pyöri mielessäni koko ajan. Hurjaa. Tiedän ettei se ollut varsinaista nälkää, sillä lasi paastojuomaa tai vettä vei kurninan mahasta pois. Mutta mielessäni rakentelin niitä aterioita joita nauttisin kun tämä on ohi. Myöskään en ensimmäisellä kerralla saanut kovia päänsärkyjä enkä palellut. Nyt päänsärkyä oli parinakin päivänä (päivät 1 ja 7) ja ensimmäisenä päivänä oksensin puolet juomastani nesteestä ulos. Mikä epätasapaino minun kropassani Onkaan! Kun ei sietänyt lainkaan sitä kun kofeiinia, rasvaa ja sokeria ei yhtäkkiä tulekaan.

Suurimman osan ajasta olin kuitenkin melko energinen. Ärsytyskynnys oli hieman alempana parina ensimmäisenä päivänä, mutta myöhemmin sekin oli kontrolloitavissa. En juuri liikkunut työn ja kodin ulkopuolella. Siellä on paljon houkutuksia. Mutta myös siksi, että mieleni oli rauhallinen, enkä halunnut sitä harmoniaa rikkoa meluisalla ympäristöllä vaikkapa baarissa viikonloppuna. Olisin varmaan pärjännyt siellä juomatta ja syömättä, mutta en halunnut sitä mekkalaa ympärilleni. Sanoin tutuille, että sopii tulla kylään, mutta en jaksa minnekään lähteä. Se ei ollut varsinaista väsymystä, vain rauhan kaipuuta. Uneni oli syvää ja unirikasta, mutta ei painajaisia. Nukuin pitkiä unia, sillä iltaisin olin väsynyt niinkuin kuuluukin, enkä roikkunut tv:n ääressä aamuun saakka. Joskus koneella tosin huomaamatta :)

Eli kaikinpuolin, Kyllä Tykkäsin! Suunnitteilla olisi tehdä uusiksi joskus ensi vuoden puolella, ehkä.

Nyt siis taas pitää itse kyetä kontrolloida syömisiä kun ne eivät ole rajoitetut. Enköhän onnistu. Jee.