Miten minusta tuli näin paksu? Olin pikkutyttönä melkoien rimpula, söin kuulema kuin lintu ja harrastin tanssia, jossain vaiheessa kävin tanssitreeneissä kuusikin kertaa viikossa, joskus kahdella tunnilla putkeen. Haaveilin tanssijan urasta ja lukion aikaan tutkin miten teatterikoulun tanssilinjalle voisi hakea.

Koulussa olin lähes ensimmäisestä luokasta lähtien koulukiusattu. Kai siinä vain käy niin, että joku joutuu muiden silmätikuksi syystä tai toisesta ja meidän luokallamme se olin minä. Ala-aste oli melkoista helvettiä suurimmasi osaksi. Jopa paras kaverini ennen kouluaikaa, joka oli luokallani, kääntyi minua vastaan. Jo silloin löysin herkut ja aloin syödä suruuni. Yläasteella löysin uusia kavereita ja jaksoin vähän paremmin ja 15 vuotiaana innostuin uudelleen tanssista. Sitten jossain vaiheessa jäin kai erilaisuuttani taas kaveripiirin ulkopuolelle. Jossain vaiheessa lukion viimeisellä mässäsin jo melko huolella etenkin kirjoituksiin lukiessa. Painoa kertyi pikkuhiljaa. Opiskelu aikaan oli ennemmin tapa kuin poikkeus syödä suklaata päivittäin ja jossain vaiheessa sipsit ja muut herkut tulivat mukaan, etenkin kun valmistumisen jälkeen pääsin työelämään.

Minulla ei koskaan ollut näinä vuosina parisuhdetta ja niinpä omalla kohdallani jotenkin koen että sen puutetta korvasin ruoalla. Sillä oleskellessani ulkomailla ja päätyessäni yhteen suhteeseen syömiseni muuttui huomattavasti. En ahminut enkä syönyt juurikaan ylimääräisä herkkuja vaan ihan normaalisti.

Yksi ongelmani on toki ollut myös se, että söin aina piilossa, häveten. Heitin suklaa ja sipsikääreet pois samantien ettei kukaan vain näkisi. Piilottelin niitä lapsena kaappeihin. Kävin usemassa eri kaupassa, etteivät kassantädit muistaisi minua ja ostamiani herkkuja.

Koen, että olen myös aiheuttanut itselleni jonkinlaisen riippuvaisuuden tai vain tavan josta on vaikea päästä eroon. Nyttemin voin henkisesti hyvin, mutta ahmimisesta ei pääsekään niin helposti eroon. Tuntuu, että vaikken ole aikonutkaan ostaa mitään tulee pussi karkkia tai sipsiä helposti päätymään kassiin ja sitten syön ne nopeasti pois etten söisi joka päivä. Ja sitten seuraavana päivänä haen vain lisää. Ja jos jossain on herkkuja tarjolla en osaa kieltäytyä  Nytkin olen hyvin pärjännyt viikon ilman mutta eilen mentyäni yövuoroon, ja siellä oli erään asiakkaan syntymäpäiväjuhlista jääneitä herkkuja en kyennyt niitä koko yötä vastustamaan. Ne ihan kuin huusivat kaapeista että tule hakemaan, voit sinä tämän kerran syödä. Ja niin minä söin. En kourakaupalla, mutta söin. Tänään on sitten taas kaduttanut.

Päiväruokani eivät useinkaan ole epäterveellisiä. En juuri perusta kermakastikkeista tai hampurilaisista, ostan mielellään täysjyvä pastaa ja riisiä, syön ruisleipää. Syön paöjon kasviksia sillä olen pääsääntöisesti kasvissyöjä. Siloin tällöin syön kalaa. Juusto tosin on ollut heikkouteni aina, juustohiiri tuhoaa helposti ison palan juustoa. Mutta on helpompi olla ostamatta juusto kiloa kuin juustonaksupussia...eli jos juustoa ei ole en sitä leivälleni kaipaakaan. Ainut einesheikkouteni jossain vaiheessa oli pakaste mozzarellapitsa joka vaan on hyvää... mutta kunhan onnistun kävelemään pakastealtaan ohi en niitäkään ikävöi.

En tiedä mitkä tekijät auttaisivat siinä, etten aina repsahtaisi vanhoihin pahoihin tapoihini Ne eivät ole ainoastaan tuoneet minulle painoa, vaan ovat mm. tuhonneet hampaani jotka ovat todella huonossa kunnossa. Syynä ehkä myös se, että hammaslääkäripelkoni ylittää kaikki mahdolliset muut pelkoni. JOs edes ajattelen hammaslääkäriä alan vapista, kylmä hiki valuu ja alan itkeä.

Siitä huolimatta repsahdan uudelleen ja uudelleen. Yleensä etenkin Suomessa ollessani mutta ilmeisesti nyttemin myös muualla sillä heti kun tuli suruja myös edellisen kerran ulkomailla asuessani repsahdin, Olen onnistunut parikin kertaa pudottaa painoa reilustikin mutta aina Suomessa ollessa se palaa korkojen kera.

Puhutaan hyvistä ruokatottumuksista, ajoista laadusta, hiilihydraateista ja niin edeleen. Kyllähän minä tiedän että terveellinen ruoka ja liikunta auttavat. Mutta millä pääsee eroon siitä kierteestä ja tavasta ettei hanki herkkuja tai hamua niitä heti kun niitä on tarjolla. Miten tottumuksesta että yövuorossa on mukana pussi karkkia pääsee eroon kun on MUKA kiva napostella. Tiedän ettei tarvitse tai kannata mutta teen niin siitä huolimatta.

Miten osaisin käydä kaupassa ilman että pantterit, geishapatukat ja juustonaksut eivät kutsuisi ostamaan? Eihän niitä tule syötyä jos niitä ei ole. Tuntuu, että olisi hyvä olla sokeri-rasvakoukussa olevien AA. Anonyymit Ahmatit. Ehkäpä 12 askeleen ohjelmalla pääsisi tästäkin eroon. Alkoholisteistakaan jotkut eivät voi koskaan ottaa kulaustakaan tai repsahtavat uudelleen Voikohan herkkujen kanssa olla samanlaista? Onko minun kohdallani apua vain totaalikieltäytymisestä. En kyllä niin toivo. Toivoisin vaan, että löytäisin sen keinon jolla aivoni lakkaisivat luulemasta että minun tekee mieli herkkuja. Koska jos niiden syömistä katuu, eihän niitä oikeasti tehnyt mieli. Aivot vaan huijasivat.

----

Paastojuomaa on tullut juotua kohta 7 päivää. Syömiset ovat olleet vähän niin ja näin Eilistä lukuunottamatta en ole kylläkään juuri herkkuja syönyt paria mehujäätä lukuunottamatta. NYt hain myös kaupasta yrttiteetä jolla sanotaan olevan piristävää vaikutusta, josko onnistuisin olemaan vaikka viikon ilman kahvia. Jostain syystä mieleni on tehnyt hurjasti ruisleipää joka ei sinänsä ole vaarallista mutta se taisi myös olla listalla niistä jutuista mitä ei saisi niin paljoa syödä tämän aikana. Vessassa tulee rampattua useaan kertaan. Kuurihan puhdistaa myös virtsaa joten ei ihme. Ja nestettä tulee veden ja tuon mehun kanssa juotua ainakin 3 litraa päivässä ja minun rakkoni ei koskaan ole ollut seurapiiritasoa joten kovin kauas vessasta ei voi mennä.

Ihan hyvällä mielellä. Yksi yövuoro vielä ja sitten onkin pari vapaata. Olen nyt koko viikon pyöräillyt töihin, matkaa on vajaa 10 km yhteen suuntaan. Vanhalla mummopyörälläni se ei ole kaikista helpointa mutta onneksi kovin montaa mäkeä ei matkalla ole. Kiloklubi tykkää kun liikun mutta pelkkä pyöräily ei kai riitä. Olen aikanaan joogannut viikoittain pari kertaa joten ehkä pitäisi käydä kertaamassa liikkeet ja alkaa pyöräilyn ohella tekemään vähän venytystä ja aurinkotervehdyksiä. Uimaan en ole ehtinyt kuumuudesta huolimatta mutta josko alkavalla viikolla.

Iloa kaikille :)