Pienenä olin melkoisen rimppakinttu. Tai oikeastaan en ihan pienenä. Kun synnyin painoin reilun viisi kiloa! Mutta ala-asteella oli hoikka ja sanoipa joku että syöt kuin lintu, ehkä sinusta tulee malli. haha. Sitten tulivat itsetunto ongelmat koulukiusauksen myötä ja avot löysin Syömisen ihanan maailman. Niimpä itselläni lihavuus on tunne-elämän pahoista häiriöistä johtuvaa. Ja oikeastaan sukuvikakin, kuulema sokerihammaskolotti edesmennyttä isäni äitiäkin aikanaan ja hoikka tyttö muuttui tukevaksi mammaksi.

En koe olevani minkään arvoinen enkä usko jos joku väittää minun olevan kaunis. Johan ne ala-asteella sen kertoivat että ruma ja outo. Ja niimpä sillä ei ole väliä laihdunko vai enkö. Ei kukaan kuitenkaan tykkää minusta. Katselen itseäni peilistä ja inhoan.

Sitten katson silmiäni ja totean että hitto on muuten ihanat. Ja hymyilen. Sekin on nätti. Hampaat on mennyttä kaulua ikiaikaisen syömishäiriön johdosta. Makean ahmiminen on ruokkinut oman vatsan seudun lisäksi hammaspeikkoa joka on jaksanut ahertaa melkoisesti. Mutta ehkä joskus jostain ilmestyy ihme ja rahat kilahtavat tilille niin että on varaa korjauttaa ne. Hiuksistanikin tykkään. Ja sormista ja varpaista. Nyt kun saadaan vielä kaikki siltä väliltä kondikseen niin ehkä tästä vielä kasvetaan itsesurkuttelun suosta ylös.

Mutta on tämä itsensä niskasta pitäminen vaan niin vaikeaa. Pienikin vastoinkäyminen ja ahmiminen saa vallan. En kuitenkaan usko että terapia auttaisi. Tai ehkä jos se olisi jotain erilaista kuin vain puhumista. Taidetta vaikka. Tiedän itse missä ongelmat ovat. Nyt ne pitäisi jättää vaan taa. Pitäisi löytää entisten puolustusmekanismien tilalle uudet. Syöminen pitäisi korvata jollain uudella. Herkut vaihtaa uusiksi. Luulisi löytyvän terveellisen herkun jota ahmia. Nyt on pari sankoa mustaviinimarjaa ja vattujakin. Jos alkaisi niillä :)

Otin mökillä ison kasan valokuvia. Olen aina inhonnut kuvia itsestäni. Ne ovat niin paljastavia ja niin todellisia. Mutta uusien joukossa löysin yhden josta ehkä pidinkin. Ehkä omien kuvien hyväksymisestä alkaa hyväsyminen todellisuudessakin. Siskoni kärsii hänkin ulkonäkö kriisistä, eri syistä tosin. Kuvasimme toisiamme ja kikatimme hölmöille kuvakulmille. Ehkä tässä on jonkun alku?